Olemme olleet kolme päivää lähettikokouksessa. Siellä oli noin 20 suomalaislähettiä Namibiasta, Botswanasta ja Angolasta. Lähinnä sairaanhoitajia, opettajia ja pappeja. Kirkko, klinikka, koulu. Siihen lähetystyöntekijät ovat perinteisesti panostaneet ja tekevät vieläkin. Voin vain kertoa, että lähetyskentällä on todella paljon naisia. Lähettikokouksen aikana vierailimme sanheimon kylässä. Sanheimo haluaa elää niin kuin se on aina elänyt, mikä on hyvä. He ovat keräilijöitä ja metsästäjiä, pukeutuvat nahkaan, asuvat savimajoissa ja ovat nomaadeja. Ongelma on vain, että sopeutuminen moderniin yhteiskuntaan on haasteellista. He eivät esimerkiksi tee perinteistä töitä, josta maksetaan veroa. Koulutustaso on huono ja maanomistuslait rajoittavat heimon metsästysmahdollisuudet. Sanheimon jäsenet näyttivät meille miten he metsästävät ja mitä juuria he syövät. Mielenkiintoista!
På måndagskväll kom vi fram till Nkurenkuru. Här ska vi bo i 6 veckor innan vi tar en sväng via Sydafrika bara för att sedan återvända till Finland. I går var det första arbetsdagen här. Jag skall jobba på högstadiet/gymnasiet som stödlärare.
Nåt matvrak jag känner undrade vad vi äter här. Den traditionella maten är kall hirsgröt (Även kallat mahango. Gröten innehåller oftast sand då den tillreds utomhus). Man tar gröten med händerna och doppar den i spenatsås eller hönssky. Sen äter man vita bönor, stekt höna och dricker ingefärsdricka till. Oftast hamstrar vi dock mat i de större städerna ett par gånger i veckan/månaden och sen äter vi makaroner med maletkött, pizza, och fiskbiffar. En annan läsare som skickat in post till studion, har undrat om vi bara umgås med finländare. Det gör vi inte. Via jobbet kommer vi i kontakt med de lokala människorna. Generellt sett kan man säga att namibierna är religiösare och mindre stressade än finländarna.
Meme Sofia (Lady Sofia)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti